torstai 13. tammikuuta 2011

Saapuminen Krabille ja ensimmäinen viikko koulussa

Saavuimme Krabille viime lauantaina kymmenen aikoihin. Lentomme oli Phukettiin, johtuen vähäisistä lennoista etelään Udon Thanista. Phukettiin saavuttuamme alkoi kyydin metsästys Krabille ja saimmekin taksin 2500bhtn hintaan eli noin 50-60e karkeasti sanottuna. Ja kyseessähän oli siis 200km matka.
Taksikuski oli täysi hullu ja ajotyyli olisi sopinut paremmin ajoradalle kuin yleisille teille. Ikinä en ole pelännyt niin paljoa kuin kyseisessä autossa :D

Perille päästyämme saavuimme Krabille mutta meillä ei ollut mitään havaintoa missä olemme. Meidät vain jätettiin guesthousen eteen ja saimme sieltä kaksi huonetta yhteishintaan 500 bht. Guesthouse oli aika karmea ja aivan keskustassa, joten melutaso oli erittäin korkea ja huoneissa huonot äänieristykset. Itse nukuin seuraamme liittyneen brittiläisen Sandran kanssa ja Satu&Mari jakoivat yhden huoneen. Kävimme illalla vielä syömässä "italialaisessa". Ravintolassa oli paikallinen bändi soittamassa kaikkia vanhoja amerikkalaisia hittejä ja suurin osa kuuntelijoista vaikutti juurikin amerikkalaisilta. Syömisen jälkeen menimme vain huoneeseen ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna meidät tultiin noutamaan guesthouselta ja pääsimme lopulliseen majapaikkaamme, joka selvisi kahden huoneen taloksi. Talossa on vessa, kaksi huonetta ja siinä se pääpiirteittäin onkin. Keittiö on ulkona mutta emme ole sitä kauheasti käyttäneet (kertaakaan) ja sosiaalitilat on meidän kolmen huoneessa. Nukumme bambusängyillä, joissa on maailman ohuimmat patjat, joten ekat yöt tuntuivat kidutukselta, mutta nyt on jo alkanut tottumaan kovuuteen. Eikös kovalla nukkuminen pitäisi olla hyväksi selälle?  

Ensimmäisen kerran pääsimme tutustumaan kouluihin maanantaina, jolloin paikallinen yhteishenkilömme Mui vei meidät niihin. Meidän kouluksemme selvisi pieni koulu n. 10 km päässä erään päätien varrella Moskeijaa vastapäätä. Toinen koulu, johon itse siirryn ensi maanantaina opettamaan yhdessä Sandran kanssa on Koh Klang? nimisellä saarella ja sinne pitää matkustaa veneellä.

Päivät koulussa eivät ole menneet ihan suunnitellun mukaan, koska meillä ja lapsilla ei ole yhteistä kieltä, joten he eivät ymmärrä mitä me sanomme, emmekä me ymmärrä mitä he sanovat. Englantia ymmärtävän opettajan puuttuminen tunnilta on myös erittäin vaikeuttava tekijä. Koska koululla on vain yksi englantia puhuva opettaja, koimme helpoimmaksi, että jakaudumme eri kouluihin opettamaan.

Opettaminen kouluissa on ollut perus asioiden käymistä läpi, vaikka opetussuunnitelman mukaan heidän pitäisi opiskella aivan muita aiheita. Oppituntien aiheet ja opetus tulee television kautta Bangkokista ja tuntien aiheet ovat aivan liian vaikeita lapsille, jotka eivät osaa edes sanoa "What is your name?". He sanovat "My name is" ja osoittavat sinua. En ymmärrä miksi koulu ei opeta perusasioita ensin ja sitten lähde laajentamaan opintoja. Lasten käyttäytyminen on myös täysin erilaista kuin Suomessa. Kaikki lapset hakkaavat toisiaan koko ajan ja repivät hiuksista ja muuten vain tappelevat. En tiedä mistä tulee sanonta, etteivät thait näytä tunteitaan vaan kaikki on aina "mai pen rai". Myös opettajat palauttavat kurin luokkaan käyttäen pitkää keppiä ja mäiskäisemällä sillä selkään tai käsille. Tietenkin tämmöinen on kulttuurikohtaista, mutta en kuitenkaan ymmärrä fyysisen kurituksen hyötyä näin suuressa mittakaavassa. Koulussa tapahtuva käyttäytyminen vain todistaa teoriaa siitä, että väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Lapset myös syövät koko ajan erilaisia herkkuja, joita myydään koulun ruokalan alueella. Ja muutenkin ylivilkkaat lapset tulevat yhä enemmän vilkkaiksi, koska pääsevät heti aamusta mukavaan sokerihumalaan. Kuitenkin väkivaltaisesta käytöksestä ja ylivilkkaudesta huolimatta suurin osa lapsista on erittäin mukavia ja herttaisia sekä erittäin uteliaita. He ovat koko ajan ihmettelemässä kaikkea ja kyselemässä nimiämme.

Viikko on siis Krabilla mennyt hujahtaen ja vaikka tuntuu ettei mitään ole jäänyt käteen niin uskon ajan  tuovan yhä enemmän ajatuksia ja kokemuksia ja luultavasti suurimman osan tajuaa vasta Suomeen palattua.

Tällä kertaa tämmöistä ja ensi kerralla toivottavasti pääsee jakamaan ensi viikonlopun biletyskuulumisia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti