Ao Nang

Ao Nang oli mielenkiintoinen kokemus Nong Khain ja Krabi townin jälkeen. Ensimmäisenä saavuimme paikalle paikallisella bussilla ja meillä ei ollut hajuakaan siitä, mihin meidän olisi pitänyt mennä tai missä jäädä. Bussi maksoi 50bht eli reilun euron ja matka oli noin 20 km, joten hinta ei ollut ollenkaan paha, jos verrataan Suomen hintoihin. Paikallisbussit ovat minun suuressa suosiossani, johtuen siitä, että niissä ei ole seiniä, joten ilmavirtaus on suhteellisen viilentävä kuumina päivinä. Bussit ovat myös erinomaisia siitä, että niillä ei ole määrättyjä pysäkkejä, vaan kyytiin noustaan ties mistä ja kyydistä pääsee pois joka paikassa. On myös mahdollista päästä tiettyyn osoitteeseen, jos hinnasta sovitaan.

Saapumisemme jälkeen siis lähdimme metsästämään majapaikkaa itsellemme. Kysyttyämme parista hotellista huoneita, osassa sanottiin “ei ole” ja osalla oli hinta niin korkealla, ettei se sopinut budjettiimme. Kuitenkin muutaman kyselyn jälkeen päädyimme ottamaan hieman budjetillemme kalliin vaihtoehdon ja täytyy sanoa, että olin iloinen päätöksestämme. Hotelli sijaitsi lähellä rantaa, siellä oli isot sängyt (mutta ei pehmeät), taulutelevisio (surkealla äänentoistolla), lämmin suihku (!!!!), uima-allas katolla (upea näkymä vuorille ja toiseen suuntaan merelle). Täytyy sanoa, että auringonlasku hotellin katolta oli upea näky, etenkin kun siinä samalla sai vähän siemailla virvokkeita ja uiskennella. Tämä kaikki selitys hotellista saattaa tuntua perusteellisen tylsältä, mutta meille se on lottovoitto, koska emme ole kokeneet lämmintä suihkua, televisiota, uimista tai kunnon sänkyjä miljoonaan vuoteen (tai siltä pari viikkoa tuntuu) :D

Asuntommehan on siis mahdollisimman pelkistetty. Sieltä löytyy vessanpönttö, mutta “vedettäessä” täytyy heittää vettä perään. Sänkymme on bambusänkyjä 2cm patjalla. Suihku ennemminkin tiputtelee kuin suihkuaa, joten hiustenpeseminen on mielenkiintoista. Televisiota näemme viereisessä ravintolassa, kuitenkaan siellä ei näy muuta kuin paikallisia saippuaoopperoita joita ei ainakaan näyttelijävalinnoista palkita.  Suurin osa ajastamme iltaisin menee siihen, että istumme koneilla ja teemme jotain erittäin viisasta. Tietenkin tässä vaiheessa joku ihmettelee, miksemme mene kaupungille niin pakko vastata, ettei voimat enää riitä siinä vaiheessa, kun on koko päivän ollut  koulussa ja kuunnellut kiljuvia lapsia. Ja vaikka vaikuttaisi siltä, etten viihdy ja valitan kaikesta, niin oikeasti olen tottunut jo elämään näin ja talolle tuleminen tuntuu jo kodilta.

Palataan kuitenkin takaisin Ao Nangiin. Ao Nang on siis Krabi provinssin varmastikin suosituin turistikohde ja se kyllä näkyi. Joka puolella oli turistihinnat ja turisteja niin paljon, että olisi voinut luulla olevansa jossain välimerellä. Hintaesimerkin voisin antaa vaikka ruuista. Krabitownissa maksamme ruuasta 40-80 bht yleensä mutta Ao Nangissa ruuat maksoivat 200-300bht. Hintaero on siis ällistyttävän suuri. Kuitenkaan vaatteista ym ei joutunut pulittamaan niin hirveää summaa, vaan ne sai helposti tingittyä edullisemmiksi.

Ranta Ao Nangissa ei ollut mitenkään erikoisen hieno, vaan aika perustasoa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut mitenkään paljon, johtuen varmaan siitä, että rannasta lähti kokoajan veneitä kohti lähisaaria.  Lähtiessämme Nong Khaista, meille sanottiin “älkää olko auringossa 11-15 ja käyttäkää aurinkorasvaa kertoimelle 50-60”. No tytöt lähti rannalle, kaikilla rasvaa kertoimella 30 ja aika, jonka olimme siellä, oli 11-15 :D Itse onnistuin käräyttämään itseni todella pahasti ja vieläkin kirvelee, jos palaneeseen kohtaan koskee.  Marilla ei palanut mikään kohta, mutta Satu muistutti naamastaan rapua :D Tytöt kuitenkin onnistuivat ruskettumaan ja itse olen ainoa kalkkilaivalainen.

Ensimmäisenä iltana emme lähteneet sen kummemmin juhlimaan Ao Nangissa, vaan otimme vain pari drinkkiä ruuan yhteydessä. Kaikki olimme jotenkin tosi väsyneitä ja Sandrakaan ei innostunut lähtemään edes syömään. Toisena iltana päätimme sitten rannalla olon jälkeen käydä syömässä aikaisin ja palata hotellille valmistautumaan iltaan. Olimme saaneet tiedon jonkinmoisista rantabaari bileistä Nopparat Thara rannalla, joten päätimme lähteä sinne. Kävelimme noin 2km baariin mutta lämpimässä säässä se ei tunnu läheskään niin pahalta. Baari oli ihan ok, hieman kallis, mutta juomatarjoukset paransivat meininkiä huomattavasti. Kyseisessä baarissa törmäsimme myös ensimmäiseen tuttuun, mikä tuntui todella hassulta :D Tuttujen ihmisten näkeminen Suomesta tuntuu erittäin oudolta mutta mukavalta, vaikka yleisesti suomalaisten näkeminen täällä ei ole niin mukavaa. Jouduimme myöhemmin kuuntelemaan koko illan suomalaista pariskuntaa, joka oli niin kännissä, etteivät varmaan edes tajunneet olevansa ulkomailla. Illalla baarista hotelliin lähdettäessä päätimme ottaa moottoripyörätaksin, jota täällä kutsutaan virheellisesti tuk tukiksi. Kyseessä on siis moottoripyörä, johon on yhdistetty sivuvaunu, johon mahtuu istumaan  3-5 henkeä. Joissakin kopeissa oli kaiuttimet ja musiikki pauhasi. Hauska kokemus, mutta enemmän nautin pohjoisen tuktukeista :D

Viikonloppu Ao Nangissa oli siis periaatteessa rentoutumista ja juhlimista sekä rahan tuhlaamista. Normaalisti menee n. 200bht päivässä niin Ao Nangissa meni 3000 bht viikonlopussa. Oli kuitenkin ihana päästä hieman pois normaalista elinympäristöstä ja ötököiden keskuudesta, mutta viikonloppu tuntui olevan tarpeeksi Ao Nangissa.