Viikko 6 ma-ke

Maanantaina

Maanantai oli perusteellisen tavallinen päivä koulussa. Samaa kuten aina ennenkin aamupäivä. Lounaalla lähdimme käymään Krabi Townissa ja jotenkin kummasti jäimme sille tielle. Emme siis palanneet takaisin kouluun, johtuen erinäisistä syistä. Itse vietin aikaani guesthousen ravintolassa istuen ja koittaen ratkaista muutamaa suomen päässä olevaan kouluun liittyvää ongelmaa. Kun taas kollegani oli sairaalassa hakemassa lavantautirokotetta. Siirryin siitä sitten Seed ravintolaan hengailemaan, koska kyseinen paikka on nykyisin vöhän kuin neljäs koti (ensimmäinen on koti Suomessa, toinen on Dondo, kolmas on Krabi Town koti ja neljäs Seed bar). Koska kello oli niin paljon, kun Sandra saapui sairaalasta, päätin itsekin, etten mene. Hieman myöhemmin lähdin kävelemään kotia kohti ja äkkiä suihkuun ja syömään lähiravintolaan ilmainen annos ja takaisin kohti Seedia. Olimme sopineet tapaamisen baariin Niinan ja Tiinan kanssa, jotka ovat kaksi suomalaista tyttöä, joista olenkin jo aiemmin kertonut. Muutama kalja, pienet juorut ja kotiin nukkumaan.

Tiistai

Tiistaina aamulla taas kouluun, ylläri. Aamupäivä meni mukavasti pienempien kanssa, mutta iltapäivällä menetin rehellisesti hermoni seitsemänvuotiaiden kanssa. En ymmärrä miksi oppilaat, jotka eivät halua oppia, juoksevat ympäriinsä, tappelevat toistensa kanssa ja huutavat. Olen koittanut sanoa heille, että he voivat lähteä ulos riehumaan. Minua ei niinkään kiinnosta se, haluavatko he opetella, mutta se, etteivät he anna edes niille, jotka haluavat oppia mahdollisuutta, saa minut näkemään punaista. Loppuvaiheessa, kun tuntia oli jäljellä 10 minuuttia, minä pakkasin kamani ja kävelin ulos luokasta. Kun ei kiltisti sanominen, eikä pahasti sanominen riitä, keinoni loppuvat. Koin, että mielummin kävelen ulos, kuin jään sinne menettämään hermoni lopullisesti. En koskaan olisi uskonut, että voisin menettää hermoni lapsille, koska yleensä en menetä hermojani missään.

No päivä kuitenkin jatkui ja menimme Seediin heti suoraan töistä. Istuin siellä hetken ja koitin rauhoittua. Se onneksi onnistui suhteellisen hyvin ja lähdin paremmissa tunnelmissa kohti kotia. Loppuilta menikin sitten vain hengailessa, koska väsymys oli aivan kauhea, niin edes kutsu bileisiin ei jaksanut piristää.

Keskiviikko

Keskiviikkona meillä oli ensimmäisenä tapaaminen koulun johtokunnanjäsenen kanssa, joka haluaa, että kirjoittamme kirjan Koh Klangista. Etenkin hän haluaa, että siihen tulee mukaan ne kohteet, missä vierailimme koulun kanssa. Joten meidän täytyy mennä uudestaan vierailemaan muutamassa kohteessa, jotta saamme kuvia kohdista, joita emme viimeksi huomioineet. Opimme myös, että täällä oleville riisipelloilla ei käytetä ollenkaan kemikaaleja, mikä on mielestäni erittäin hienoa. Tietenkään heidän satonsa ei ole niin suuria, mutta tarpeeksi omiin tarpeisiin.

Iltapäivällä oleva tunti meni todella hyvin ja lapset jopa kuuntelivat ja oppivat sanomaan “How old are yo?” Ja tietämään mitä se tarkoittaa. Tähänhän on siis mennyt 4 viikkoa. Tunnilla oli tällä kertaa thaiopettaja mukana, joka piti kuria, joten kaikki tuntui siksi niin paljon helpommalta. Mentii myös ruokatauolla kävelylle jaa onnistuttii siellä törmäämään normaalien eläinten lisäksi apinoihin, jotka lähti ihan hullua vauhtia meitä karkuun ja sit nähtiin krokotiili tai pirun iso lisko/varaani!!! Se oli aivan jättimäinen ja koitetaan joku päivä mennä uudestaan näkee se! Nyt istuskelen auringossa Seed reggaebaaris ja nautin vapaaillasta. Sawat dee ka!